Olen kuin kunnon ihmiset konsanaan.
En jätä ruokaa yöksi keittiön pöydälle.
Syön keittiön pöydän ääressä.
Teen ruokaa itselleni, siis lämmintä, perunoista, käytän paistinpannua. Syön ruuan lautaselta, en suoraan pannusta.
Pieniä juttuja, isoja juttuja.
Vielä on paljon.
Nuku sängyssäsi.
- Olen nukkunutkin. Siis kerran, ehkä kaksikin, kolmen viikon aikana. Muuten sohvalla.
Päiväpeiton päällä säärisuojia halaten.
---
Olen käsittänyt kaksi asiaa.
Yksi. En tiedä, mistä pidän, koska en ole varma, ovatko ne asiat, mistä olen sanonut pitäväni, asioista, joista pidän oikeasti, vai ovatko ne asioista, joista "me" pidimme. Nythän on siis selvää, että se, mikä oli "me" kuuden vuoden ajan, olikin pelkkää kusetusta. Vaikka siitäkin on jo aikaa -- mitä, kaksi, kolme vuotta, niin jumalauta.
Kaksi. Jos haluaisit olla kanssani, olisit.
---
Se tunne, kun avaat pakatun kansion viimeisen tiedoston, ajattelet, että miten hyvin tämä onkaan taas mennyt, sujunut kuin laulaen. Kaksi tuntia ennen deadlineä, ja siitä viis, koko viikonloppu olisi ollut aikaa, mutta kun on ollut kiirettä. 54 sivua.
Haha.
Luovutus. Onneksi fiksut jättää hieman turva-aitaa molemmille puolelle.
Sanon, että nyt on "wee hours" ja vähän unta ja katsotaan huomenna.
--
Asioita, joista varmasti pidän.
Pitää miettiä tarkasti.
Leveistä olkapäistä.
No kaikista, ketä olen sanonut, sustakin, mutta se taas voi muuttua niin nopeasti, ja siitä voit oikeastaan syyttää vain itseäsi.
Tai no oikeasti, vieläkin, mutta pystyn vain olemaan näin.
---
Aika yksin ja ihmetellen.
---
Jos voisin käyttää eliminointimenetelmää.
Ensin ne, mistä en pidä.
Mutta niin negatiivista!
Lots of EN.
