maanantai 9. helmikuuta 2015

Terveisiä rintamalta

Haluaisin takaisin sinne edellisen blogipäivityksen huolettomuuteen. Haluaisin, että minulla olisi vielä katsomatta "Sillan" jaksoja. Haluaisin, ettei vielä olisi lunta. Että kaikki olisi vielä edessä.

Vuoden loppuun uskalsin heittäytyä ja menin rakastumaan. No pööh,. sanot, montako kertaa ennenkin olen tässä blogissa rakastunut. Joka päivä. Sen verran, että vaihdoin oikein Facebookin parisuhtetilaksi parisuhteessa. Vittu. Elämää suurempi juttu. Otin siitä oikein ruutukaappauksen. Tiesin, että se katoaa joskus.

Meinasin tännekin jossain välissä hehkuttaa. Ehkä joulun päivinä, kun lämmittelin pientä mökkiä villasukat jalassa, ja olin olevinani onnellinen.. Meinasin, että poistan typerän sinkkublogini, koska se ei enää vaikuttanutkaan tärkeälle, Ehkä se jopa loukkaisi rakkauteni kohdetta.

Intensiivisen reilun kuukauden jälkeen --- niin, kuukauden minä pystyn olemaan --- kaikki oli sitten ohi.

---

Mitäkö opin?

(Koska aina pitää ottaa opikseen.)

Että ensimmäinen fiilis on A I N A totta.

Että älä pelaa heti kaikkia korttejasi.

Että älä laita kaikkia munia samaan koriin.

Että jätä aina takaovi ja varmista selustasi.

Kuulostaa ihan helvetin hyville eväille esimerkiksi parisuhteen varrelle. Menisipä joku naimisiin, niin voisin nämä kirjoittaa onnittelukorttiin. 

---

Mitään ei varsinaisesti tapahtunut. Ei muuta kuin minä. Minä, primus motor.

Olisi helpompaa selvitä, jos olisi joku toinen, ketä syytellä. Itsensä kanssa vaan joutuu olemaan. En jaksa itseäni. 

---
Ihan rehellisesti säälin henkilöä, joka seuraavaksi joutuu rakkauteni tulilinjalle. 






Ei kommentteja: