Kävin katsomassa asuntoa, joka oli yksiön verran pienempi, kuin nykyinen kotini, mutta jokainen sen huone oli suurempi. Kaksi vessaa, huoneisiin mahtui muutakin kuin sänky. Ei naurettavan suurta vaatehuonetta, ei idioottimaisen suurta olohuonetta, eikä saunaa, jota ei tule käytettyä kuitenkaan kovin usein.

Takapihalta kuusien takaa aukeni kuin salaa kaupungin hienoin maisema. Tai ehkä toiseksi hienoin, koska vesi on kuitenkin tärkeä elementti minulle. Kaupungin keskusta jäi vasemmalle, ja edessä oli jylhää maisemaa, outoja kukkuloita ja tuntematonta maisemaa silmänkantamattomiin. Juna kulki radalla jossain siellä kaukana. Rinne vietti alas jyrkkänä ja näin melkein sieluni silmin koko rinteen täynnä viiniköynnösriviä.

Eksyin.

Kävelin tyhjiä katuja ja tutun hautausmaan poikki nykyiseen huonekalujeni säilytyspaikkaan.