Kirjoitan päivän viimeiseksi lauseeksi "dagens sista kund" ja lasken melkein kannettavan kannen alas.

Kirottu mielikuvitus.

Mieleni lentää lapsuuden lähikirjastoon ja Maria Langin dekkareiden kohdalle.

Mikä loistava dekkarin nimi! Kun osaisi kirjoittaa ruotsia niin hyvin! Ja juuri kun minun piti sulkea kone. Ja se kasa Nesbötä yöpöydälläni, joka on oikeastaan tarjotin jaloilla. Kasa, joka odottaa lämpimiä kesäpäiviä tai sellaista päivää kuin tänään, kun siirrän ulkosohvan moikkaamaan aurinkoa terassin reunaan ennen kuin aurinko siihen omin voimin ulottaa.