tiistai 12. helmikuuta 2013

Näin susta unta viime yönä. Sulla oli kolmekymmentä sormea ja jokainen niistä kosketti mua. Sitten vielä viitsit kysyä, että onko unirytmit sekaisin! Jos näen sellaista unta, niin luuletko, että välitän siitä, että kello on kahdeksan aamulla ja huudan tyhjään asuntoon, että onko siellä enää ketään. Kännykän näyttö on täynnä viestejä Facebookista, mutta sähköposti ei ole inahtanutkaan. Käännän kylkeä, vedän peiton yli korvien ja jatkan. Leikkaat sormiasi kynsisaksilla. Niitä kuulemma kasvaa aina takaisin, vaikka niitä leikkaakin. Ja sitten ne kaksi kullia - toivottavasti se toinen ei ole mikään enneuni, koska se oli aika pieni, ja ehkä se toinen oli nenä.

---
Maailmassa on tällä hetkellä - ja hyvin pitkään aikaan ollut, jos koskaan - yksi mies, joka saa mut hermostumaan.

Koska olet niin nuori. Kaunis. Mä en voisi edes sanoa siihen mitään, että oliko se unessa sun nenä, koska mä en ole saanut koskaan mun katsetta nousemaan huulia ylemmäs.

Ja mua paljon älykkäämpi, mikä on aika perkeleen älykäs, ja koska mä olen koko ajan ihan suorituskykyni äärirajoilla. Ja se tuntuu ihanalle.