Epäluonteenomainen blogipostaus

Sain Epäluonteenomaista-blogista haasteen. Haasteiden tekeminen minulle on hyvin epäluonteenomaista! Olen vain sellainen. Yleensä, jos kaikki tekevät jotain, niin minä en ainakaan lähde sellaiseen hömpötykseen. Olen ollut jo lapsesta aika asti cool.

(En ole tehnyt arkeani kuvina haastetta, koska postaan muutenkin Facebookiin tai Instragrammiin jotakin hölmöjä, merkityksettömiä, ei aseteltuja, ei kaunisteltuja kuvia asioista, jotka huvittavat minua juuri sillä hetkellä. Se, että alkaisin kuvaamaan tarkoituksellisesti ja miettien, mitä teen - se ei vaan ole meikäläisen juttu.)

Haasteen säännöt:

1. Linkitä henkilö, joka haastoi sinut. (TSEK!!)
2. Kirjoita säännöt blogiisi ja vastaa alla oleviin kysymyksiin. (KYSYMYKSET OVAT ALLA!!! HUOMHUOMM!!!)
3. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät. (TÄSSÄ ONKIN HAASTEEN HAASTAVIN OSUUS.)
4. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogiinsa. (...)
5. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen. (OKEI.)


1. Mitä aiot tehdä isona? 

Joskus sanoin, että isona aion omistaa ravintolan. Jostain syystä - ehkäpä siitä, että viime aikoina ravintolasyöntiharrastukseni on jäänyt taka-alalle (koska urheilun vuoksi olen todellakin joutunut ajattelemaan enemmän, mitä suuhuni laitan ja mitään paskaahan sinne ei laiteta) - ajatus on hautautunut syvälle, ja nyt esiin nostettaessa ei edes tunnu kiinnostavalle.

Tällä hetkellä sanoisin, että aikoisin olla hyvä, kypsä urheilija. Maailman, Suomen paras en, mutta hyvä. Ja kypsä vähän niin kuin vanha.

2. Jatka lausetta: Jos olisin rohkeampi, niin …

... tätä lausetta ei pysty jatkamaan. Rohkeus ei ole koskaan, koskaan ollut esteenä millekään tekemiselleni. Otetaan joku mies, josta olen salaa kiinnostunut. Minä kyllä ilmoitan sen. Laskuvarjohyppy - ei, koska se ei kiinnosta minua. Kuoleman uhmaaminen - ei, koska se olisi vain tyhmää. Asioiden sanominen ääneen - ei.

Ainut asia, mitä pystyn tähän kuvittelemaan on se, että sanoisin ääneen kaiken sen paskan, mitä päässäni milläkin hetkellä liikkuu, mutta tiedän, ettei kukaan pitäisi silloin minusta. Joten se siitä.

3. Mitkä asiat saavat sinut kyyneliin?

Kauneus- ja rakkausasiat. Jos jokin kuulemani, näkemäni tai kokemani asia on henkeäsalpaava.

Jos teen jotakin asiaa hampaat irvessä, niin, etten oikeasti haluaisi olla siinä, ja siinä vaiheessa, kun päähän hiipii ajatus, että who am I shitting, ja luovutan, ja sanon itselleni, etten jaksa tätä teeskentelyä. Siinä vaiheessa, kun olen menossa kotiin, ja olen vihainen itselleni siitä, etten ollut taaskaan rehellinen itselleni.

4. Jos sinulla olisi mahdollisuus, niin mitä harrastusta haluaisit kokeilla?

Jos minulla olisi jokin harrastus, mitä haluaisin kokeilla, niin miksi ihmeessä en siis kokeilisi?

5. Ottaisitko jonkin kauneusleikkauksen vanhempana? Onko mielipiteesi tästä muuttunut iän myötä? 

Meillä on sukurasituksena raskaat silmäluomet. Äitini on käynyt silmäluomien kohotuksessa, ja tämä sukurasitus näkyy jo nyt todella selvästi NAK:lla. Silmät ovat lähes itämaiset ja luomet hyvin raskaat. Eli sinällään - kauneusleikkausko se on vai ehkäpä elämää helpottava juttu. Muuten ylipäätään ajatus leikkaukseen joutumisesta tai menemisestä on niin kauhea, että tuskin vain turhamaisuuttani menisin. Pidän naamastani ja tisseistäni.

Minulla ei ole aiemmin ollut tästä mielipidettä, joten vaikea sanoa. En ole koskaan ajatellut, että haluaisin vartalooni mitään keinotekoista. Sen sijaan olen kyllä käynyt läpi kasvoilleni tehdyn paranteluproseduurin, mutta se ei ollut leikkaus.

6. Mikä laulu on viime aikoina soinut päässäsi? Entä onko jokin biisi ollut joskus oikein riesana ja korvamatona?

Tämä on juttu, jota en ymmärrä, koska minulla ei koskaan soi päässä mikään, ei ainakaan niin, etten antaisi sen soida tai se häiritsisi minua. :) Monet valittavat tästä, mutta jos tuo on ongelma, niin kaikkihan on aika hyvin.

7. Mitä tietotekniikkaa ostaisit heti, jos olisi mahdollisuus/varaa?

Tietokone on työvälineeni, joten hieman vaikea ajatella. Sen pitää olla aina uusi (koska läppäri kestää käytössäni noin vuoden), tarpeeksi tehokas (käytän läppäriäni ainoastaan työhön, joten kaikki turha on turhaa), enkä sen vuoksi voi ajatella, ettei olisi "varaa" ostaa jotakin, mitä tarvitsisin sen suhteen, koska ilman sitä minulla ei tosiaankaan olisi varaa yhtään mihinkään. Kai sitä aina voisi olla hienompi ja kalliimpi läppäri, mutta monestihan se on niin, että ostan koneeni myöskin sen mukaan, miltä se tuntuu sormiin ja miten ergonominen se on siinä mielessä, että välttämättä se kallein ei sitten ole se juttu. Toisaalta - ainut syy pröystäillä hemmetin kalliilla koneella olisi kuljetella sitä Mr. Bean-mäiseen tapaan kaupungilla hintalappu siinä edelleen kiinni, joten viisari ei värähdä tämänkään suhteen. Tässä huushollissa on iPadeineen, muine tablettikoneineen, älypuhelimineen ja muineen enemmän tekniikkaa kuin on tarpeenkaan.

Mutta jos nyt olisi pakko ostaa. Niin mitä se nyt sitten olisi.

No, ostaisin varmaan jonkun Dellin läppärin, koska pidän merkistä. Ihan vaan kalleimman mitä löytyy.

8. Opiskeluhaaveita, mitä?

Olen itse asiassa hakenut opiskelemaan liikunnanohjaajaksi/PT:ksi vai mikä se nyt olikaan, mutta tämä olisi siis kaiken muun tekemäni ohessa. Ja koulutus on maksullinen, joten sinällään ei varmaan ole kyse siitä, ettenkö pääsisi. Niin ja Itä-Aasian tutkimuksen pääsykoekirjat ovat pöydälläni. Jospa muistaisin tällä kertaa mennä myös pääsykokeeseen ;) Tässä iässä se ei ole niin justiinsa. Avataan ovia ja katsellaan, että mikä olisi kiinnostavaa.

9. Mikä on kaikkein tärkein arvosi ja miksi?

Vapaus. Otapa se pois, niin tiedät, miksi. Se vie samalla niin paljon muutakin.

Ajattelen tuota siis vastakohtana vankilalle. Tällä hetkellä ja näissä piireissä ei nyt ehkä ole ihan realistinen uhka, mutta vankilassa joskus töissä olleena - eikä se nyt kauhea paikka ole satunnaiseen visiittiin - niin olen kyllä ajatellut, että mitä, jos minä olisin täällä, 23 tuntia päivässä omien ajatusteni seurassa.

Ajattelen vapautta kyllä siitäkin lähtökohdasta, että en ole minkään kuluttavan, huonon ihmissuhteen vanki.

10. Riitätkö itsellesi?

Riitän. Tää on vähän niin kuin lapsi sanoo, että en jaksa enää kävellä. Mitä sitten teet - jäät seisomaan siihen? Jos sanoisin, että en riitä, niin mitä - onko jotain lisäosia, mitä on mahdollista hankkia?

11. Minkälainen käsillä tekeminen on sinulle mieluisinta?

En ole kovin kummoinen käsillä tekijä, ainakaan niin, että mitään näkyvää tulosta olisi. (Vrt. käsityöt tai korjaushommat.) Koska työ on työtä, ja työni on koneen naputtelua, niin sanoisin nyt sitten vaikka ihmisen silittely omasta tahdostani.

Koska mä en juurikaan surffaile blogimaailmassa, tämäkin on vain omien Facebook-tilojeni pidennyskanava, niin haastan IRL-ihmisteni blogeista Vihreen naisen ja sit vaikka Ansukan.

Ja sit haastan sut, joka luet tätä. Ilmianna itsesi. Tarkoitan sitä! :)