Miehet on kyllä omituisia

Olen avautunut aiemminkin täällä Tinderistä, ja lähinnä sen tarjonnasta, mutta mitä en ole kertonut, niin eräänä päivänä, itse asiassa syntymäpäiväni paikkeilla, selailin naamoja, ja käytännössä nollan kilometrin päässä oli kauniskasvoinen, joskin ikähaarukkani ylärajoilla oleva mies, jolle poikkeuksellisesti naputtelin viestin lähinnä siksi, että a) hänellä oli kauniit kasvot ja b) hän näytti tutulle. (Ehkä siksi, että asumme lähekkäin.)

Syntymäpäiväviikkoni oli tietenkin hyvin täyteen buukattu ihan tuntitasolla, joten treffien sopiminen mihinkään väliin oli hyvin vaikeaa, sillä jo heti ensimmäisten viestien jälkeen mies halusi ehdottomasti tavata (ellen sitten olisi halunnut tavata hänen pitkän ulkomaanmatkansa jälkeen). Hänen ehdottamansa torstai-ilta olisi tietenkin käynyt minulle, mutta jopa minä olen oppinut olemaan sen verran laskelmoiva ja malttava, että jetlagia muistuttavassa tilassa, jossa mun piti tsekata jopa oma nimeni sanakirjasta, ei ollut järkevää lähteä tapaamaan ketään uusia ihmisiä. Saati sillä naamalla. Tai no, naama on aina sama. 

Sain sovittua T U N N I N välin perjantaipäivälle, jossa hänet ehdin nähdä. 

Jo tähän mennessä viestien vaihdon perusteella olin tehnyt seuraavat huomiot (edellisten lisäksi):

c) hän kertoi hyvinkin avoimesti ja tarkasti itsestään, muttei kertaakaan viestien vaihdon aikana kysynyt minusta mitään. Hän jopa kertoi heti sekä etu- että sukunimensä, mutta ei missään vaiheessa - ei siis ennen kuin tapasin hänet kasvotusten, kysynyt nimeäni. Sanoin etunimeni kätellessäni häntä. Sen sijaan hän jopa sanoi minulle viestejä vaihdellessamme, että "voin kysyä häneltä jotain jos haluan".

d) Kysyessäni hänen entisistä suhteistaan, hän viittasi muutamaan naiseen ilmaisulla "henkisesti epätasapainoinen" --- joka taas, kun sellaista ilmaisua käyttää, niin kertoo ehkä enemmän kertojasta.   

Minusta tuo on paitsi huvittavaa, siinä on jotain hyvin, hyvin... en sanoisi outoa, mutta jotakin. En tiedä. 

Hän oli jo käyttänyt "pitkä ulkomaanmatka"-korttinsa, joka sinällään on tietenkin hyvin uskottava viitaten hänen työhönsä, joka oli selkeästi googletettavissa Interwebsistä. 

  

Tavatessamme nopeasti tunnin ajan (hän oli hyvin lämmin, hyvin puhelias, joskin puheenvuorot häneltä piti varastaa keskeyttämällä, ja hän kyllä kyseli minustakin ja oli hyvin kiinnostunut, äärimmäisen tiukassa kunnossa oleva mies). Hänellä ei ollut kuitenkaan mahdollisuutta nähdä minua pidempään tai toista kertaa viikonlopun aikana, koska hän oli menossa katsomaan sairasta äitiään (kortti 2) toiselle paikkakunnalle.

Hän oli kuitenkin hyvin, hyvin kiinnostunut minusta, vaikka välillämme ei varsinaisesti kipinöinyt ehkä keskustelumme asiallisesta sisällöstä johtuen (vaikkakin onnistuin kerran käyttämään ilmaisua "parempaa kuin seksi", kun viittasin johonkin sanastoon.) Hän itse ehdotti lopussa, kun minulla oli jo niin kiire, että jouduin juoksemaan, että tapaisimme uudelleen hänen ulkomaanmatkansa jälkeen.

Ulkomaan matkan aikana hänestä ei sitten kuulunut mitään, mikä tietenkin oli minulle ihan ok, ja matkan jälkeen hän lähetti viestin, että on ollut kiirettä töiden kanssa, mutta olisi mukavaa tavata viikonloppuna, jos minulla ei olisi muuta ohjelmaa. Tähän tietenkin vastasin, että vaikka viikonloppuni oli jo melko täyteen buukattu kaikenlaista mukavaa menoa, niin ei mitään sellaista, mistä en pystyisi joustamaan suuntaan tai toiseen, tai jopa ottamaan häntä mukaan. Koska viikonloppu on kuitenkin aika joustava käsite, niin perjantai-iltana hän meilasi lähettäen taas valittelut siitä, ettei hän ole pitänyt aiemmin yhteyttä, sillä hänellä on ollut paitsi taas kiirettä töiden kanssa, niin myös riitaa henkisesti epätasapainoisen sukulaisen kanssa. Mutta hän ehdotti tapaamista sunnuntai-illalle (joka on edelleen aika joustava käsite, mutta tarkempi kuin viikonloppu), niin, että hän tulisi hakemaan minut ja menisimme puuhastelemaan erästä ulkona tehtävää juttua hänen kanssaan. 

Sen verran mä nyt kuitenkin olin valmiina sunnuntai-iltana, etten lähtenyt esimerkiksi illalla enää pyörälenkille, kun odottelin, milloin hän laittaa viestiä. Ilta on joustava käsite, mutta kyllä siinäkin ehkä on joku sellainen raja, että mihin mennessä toivoisi kuulevansa jotakin. Noh, koska mä en ole kuitenkaan mikään kuka tahansa, niin laitoin ihan rohkeasti viestillä kysymyksen, että millaisesta aikataulusta olisi kyse. Tuossa vaiheessa kello oli kuitenkin jo lähes yhdeksän, ulkona pimeää ja ehkä muutenkin huomioiden viikonpäivän ja tekemisen - yksinkertaisesti liian myöhä. 

Lopulta hän sitten olikin valmis ja veti yllärikortin esiin: tuntuu vähän siltä, että olen tulossa kipeäksi, joten on varmaan parempi, että hän menee suoraan kotiin. 

Heh, en tiiä, jotenkin aivan mahtavaa ja ykköstä, että kun on ryvennyt maailman mudissa sen verran, että osaa suhtautua tähänkin. Jotkut miehet sanovat välillä, että naiset analysoivat liikaa, mutta mitäs helvettiä, kyllähän tässä on käytetty niin klassisia kortteja, että morjens. 

No, koska mä olen kuitenkin mä, niin totta kai - harmitti tietenkin, etten häntä tavannut, mutta kyllä nyt todellakin heräsi oikein viimeisen päälle uteliaisuus, että mikä tyyppi tämä on. Varsinkin, kun en itse ole edes - ensimmäisen viestini jälkeen - varmastikaan vaikuttanyt mitenkään yli-innokkaalta tai edes hirvittävän kiinnostuneelta, tai hukuttanut häntä viesteihini, ja jokainen tapaamisehdotus on tullut häneltä. 

Tietenkin vahvin optio tähän on se, että hän on naimissa tai ainakin suhteessa, mutta näin vähäisellä tapailulla luulisi olevan helpompaa vaikka vaan "unohtaa" mut, tai sanoa suoraan tai epäsuoraan, ettei kiinnosta. Hän ei vaikuta oikein hardcore-tinderoijalta, että hänellä olisi kiirettä muiden treffien kanssa, vaikkakin myönsi tavanneensa joitakin sitä kautta. 

Mutta helvetti aionko ottaa selvää! No todellakin! :D Ja jos tapaan hänet vielä, niin aion myös sanoa suoraan hänen pelaamistaan korteista.