Tämä viikko tähän mennessä (torstaikeskipäivä) on ollut jotenkin hirvittävän tasapainoinen, olen elänyt ihan niin kuin oikeat ihmiset. (Että oikein kolmena päivänä! Tästä varmaan saa oikein palkinnon!!! :D) Olen tehnyt aamupalaa alaikäisille kämppiksilleni, ehtinyt siivoilla työpäivän aikana, ja vaikka toki teen muutenkin hyvää ruokaa itse, niin olen panostanut ruuanlaittoon, pilkkonut ja silponnut kuin master chef. Olen ehtinyt myös treenaamaan niinä aikoina kun suunnittelin.
Salitreenissä mulla on meneillään on nyt sellainen vaihe, että teen suuremmilla (huomattavasti) painoilla kuin aiemmin. Eipä tule suotta turattuakaan siellä puolta tuntia kauempaa, aiemmin monesti meni se 45 minuuttia tai tunti. Tulee sitä paitsi megakipeäksi paljon pienemmällä vaivalla. Vielä jotakin sellaista (aikuisuuden mukanaan tuomaa?) ominaisuutta kaipaisin itseeni, että minulla olisi joka kerta mukanani täysin varusteltu treenilaukku, ja myös tyyppi (mä), joka sitä ylläpitäisi, niin että kun päätänkin käydä ex tempore saunassa treenin jälkeen, niin sieltä laukusta löytyy se pyyhe, enkä joudu kuivaamaan itseäni ravistelemalla ja viimeistelemään käsipapereilla ja hikisillä sukilla (ne taitavat olla ainoat, jotka edes imevät mitään).
Vaikka ehkä itsekin jossain vaiheessa kuuluin ihmisryhmään, joka ei sen suuremmin perustanut oikeista vehkeistä (saati salitreenaamisesta), niin kyllä kunnon välineillä se on paljon mielekkäämpää. Itselläni on varmastikin ainakin treenihousut joka päivälle, ehkä useammatkin, riippuen siitä, että menenkö spinningiin, ovatko säärikarvat ajeltuja, onko tiedossa hikiset treenit - you name it. Ja tuskin edellisen illan pökät ovat aamulla puhtaat ja kuivat (vaikka ne siellä hikeentyykin, niin päälle laitettavat treenivaatteet pitää aina olla puhtaat). Viimeiset puoli vuotta olen kärvistellyt vaaleanpunaisilla treenikengillä, mutta koska sieluni on kuitenkin musta, ja pidän tummista treenivaatteista, ja harrastan kai jonkinlaista värikoodausta, niin välillä vain menee fiilis siitä, että tällä hetkellä kaupoissa on tarjolla vain erilaisia pinkkejä ja neonvärejä, joista en pidä yhtään. Treenikenkiä en mennyt uusimaan, koska ne ovat ihan hyvät vielä väristään huolimatta, mutta työllä ja tuskalla löysin vihdoin M U S T A T juoksukengät. Ja jotenkin ne ovat olleet nyt niin hyvät, että illalla kävin oikein tohkeissani nukkumaan, toivotin mielessäni hyvää yötä juoksukengille ja ajattelin, että jee, huomenna pääsen juoksemaan.
Tämä varsinkin siitä syystä, että jos en ole muistanut kertoa, niin mä en juokse. Vihaan juoksemista. Mutta nyt olen silti päättänyt kohdata juoksemisen kuin pahimman viholliseni, ja selvittää, mitä juoksemisella on mua vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti