Mua jotenkin hetkellisesti huvitti eilen tekniikkaepisodi: äitini oli käymässä Ikeassa, ja kysyi, että tarvitsenko sieltä jotain. Olen ollut aina ylpeä siitä, että tässä huushollissa ei ole yhtään mitään Ikeaa, koska jumankekka vastustan syvästi sitä kaikkea hemmetin kokoamista. Ja sitä, että kaikki kodit ovat toistensa (vaaleita) kopioita. Mutta kun nyt sattui olemaan siellä ja olin melkein itsekin lähdössä ostamaan yhtä kattolamppua, joka yhdestä huoneesta puuttui edelleen yli vuoden asumisen jälkeen tässä uudessa asunnossa, niin menköön - joo, joku kattolamppu. Tsekkasin sitten nopeasti nettisivujen lampputarjonnan, mutta en jaksanut [osannut] kirjoitella viestiä vara-Samsullani, niin sanoin, että ota nyt joku vaan. Mutsi sitten lähetteli älypuhelimellaan kuvaviestejä WhatsAppin kautta, että mikä olisi sopiva. Tavallaan vaikka hän on "vasta" vähän päälle 60-vuotias, niin sitä aina ajattelee, että tietyn iän jälkeen pitäisi vain olla ihan tampio tekniikan kanssa. Mutta ei mun äitini. Hän lähettelee sähköposteja, liitetiedostoja, skannailee, tulostaa ja surffaa netissä ihan kuin kaikki muutkin - isäni sen sijaan, joka on ollut koko ikänsä töissä teknisellä alalla, tuskin osaa lähettää edes sähköpostia (ainakaan hän ei ole sellaista koskaan lähettänyt). Toisaalta taas kyllä mun mummollakin, joka on nyt jo sen verran reilusti yli 90-vuotias, että ikä taitaa pyöristyä lähemmäs sataan, on kännykkä ainoana puhelimena.
Itsekin piti pitkästä aikaa lähettää mitään postissa. Olen ihan rakastunut Itellan - rakas Posti tule pian takaisin - yrityksille tarkoitettuun Verkosto-palveluun. Siellä voi tulostaa mm. suoraan pakettikortit ja mikä parasta - tilata noudon paketilleen. Mun paketin kuljetus maksaisi jonkun reilun kolmisen euroa, joka tietty voi tuntua isolle, mutta jos on muutakin tekemistä kuin raahata paketteja postiin, niin se on aika pieni summa. En nyt tilannut kuljetusta kuitenkaan, paketti menee kätevästi samalla pakettiautomaattiin, kun menen keskustaan. Käytän tuota palvelua enemmän siihen, että lähetän laskut asiakkaille sen kautta. Siis jopa paperiset laskut... siellä ne tulostuvat jossakin virtuaalitodellisuudessa ja ihana valkoinen kirjekuori tupsahtaa asiakkaan postilaatikkoon. Tämä on jotain sellaista, mistä pikkublondi saattoi vain pienenä tyttönä unelmoida, kun harrastin kirjeenvaihtoa melko suuressa mittakaavassa ja joskus laiskuuden iskiessä jouduin lahjomaan pikkuveljeäni, että hän veisi kirjeet postiin puolestani.
Mutta samalla tietty tuli taas todettua tämä asia, että kun tarvitsee niin todella harvoin tulostaa mitään, niin pidän tulostinta jossakin kaapin perällä pois tukkimasta turhaan pöytäpintoja. No, nyt kun tulee tällainen tilanne, että pitäisi jotain tulostaa, niin kaiva se, virittele ja huomaa sitten, että yksi piuha puuttuu. Kun löydät sen vihdoin myllättyäsi koko asunnon, niin sitten ei ole mustetta, vaikka tai ainakin tulee koko ajan herjaa, että vaihda kasetti. Vitun vittu. Suoritin kyllä ongelmanratkaisun niin, että kipitin tässä lähellä olevaan kirjastoon (alle puoli kilsaa), tulostin sieltä koneelta ja maksoin 30 senttiä. Paljon helpompaa. Toimii erinomaisesti tällaiseen vähäiseen tulostustarpeeseen. Voisin tuon helvetinkoneen heittääkin menemään!
Ennen käytin tuota tulostinta kuittien skannaamiseen arkistoihin (kun nuo kuittien tekstit tuppaavat haalistumaan ja katoamaan, nimimerkillä "Monta laatikollista pieniä valkoisia lappuja"), mutta itse asiassa paljon nopeampi tapa on ollut ottaa kännykällä kuva tarvittavista kuiteista. Ainakin iPhonen kameralla pienikin kuitti on selkeästi luettavissa ja samaan kuvaan olen saanut mahtumaan useamman.
Olin eilen myös pitkästä aikaa taas crosstraining-treenissä. Paikka oli kesälomalla heinäkuun, ja tässä elokuun alussa olin jotenkin vielä niin intensiivisesti omissa salitreeneissä, etten ehtinyt tuupata crossia mihinkään väliin. Tehtiin parin kanssa (vittu että vihaan kaikkia pari-juttuja, en minä mene mihinkään ryhmäliikuntaan sen vuoksi, että toisin sinne myös mukanani aina oman parin. Onneksi tällä kertaa pariksi löytyi toinen, tasoiseni nainen melko kivuttomasti) aina yhtä kolmen liikkeen settiä 7 minsaa ja sitten siirryttiin seuraavaan, eli 7 min + 7 min + 7 min. Ja jokaisella "patterilla" siis kolme eri liikettä, joista tehtiin 3-5 toistoa. Katsoin alussa, että eihän tää ole paha, mutta kyllä kolmannella patterilla mulla oli jo keuhkot ihan pihalla (vähän niin kuin juokset tai hiihdät kovaa pakkasella) ja boksihypyissä (taas kerran) veri lähti pakenemaan päästä, tuntui, kun päähän olisi isketty kypärä, joka alkaa kasvaa sivuilta ja peittää silmät --- olin kyllä taas niin lähellä pyörtymistä että morjens.
Noin kahden vuoden crossin epäsäännöllisen harjoittelun tuloksena saan jopa varpaat tankoon (toes to bar) ja saan tehtyä 3-4 leuanvetoa, mutta sen jälkeen ei ole mitään toivoakaan. (Osaan mä muitakin temppuja tietty ;) ) Eilen tulikin mietittyä sitä, että kyllä enemmän leuanvetoja saadakseni mun pitäisi välistä ehkä pudottaa painoakin. Koska eihän nyt erkkikään jaksa nostaa tällaista kilomäärää kovin montaa kertaa!
Semmoisia ajatuksia tähän väliin. Nyt jatkan töitä, moro! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti